Keskellä Järvensivua sijaitsevalla pienelle puistoalueelle, Järvensivun tilan entiselle pihamaalle on vuonna 1971 pystytetty muistokivi, jossa lukee: ”Tämä muistolaatta on omistettu Järvensivun maatilan entiselle omistajalle Heikki Ahlgrenille, joka alkuunpani Järvensivun omakotiasutuksen vuokraamalla sitä varten tontteja.” Teksti kertoo olennaisimman omakotialueemme synnystä.
Järvensivun tilasta on tietoja, jotka kertovat tilan päärakennuksen paikalla olleen 1500-luvulla Messukylän seurakunnan kappalaisen pappilan. Tampereen keskustassa sijaitsevan Kyttälän saneeraus aloitettiin 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä. Se oli varsinainen lähtölaukaus Järvensivunkin asuttamiselle. Järvensivulla oli tuolloin vain muutama mökki. Ensimmäisenä tonttia Järvensivun tilan isännältä kysyi Herman Girs, jolle Ahlgrenin kerrotaan sanoneen: ”No, valitse paikka mielesi mukaan. Ilmoituksen saatuani tulen mittaamaan viisi kapanalaa maata.” Girs valitsi talonpaikakseen nykyisen Järvensivuntie 31:n tontin.
Monien jännittävienkin vaiheiden kautta saivat järvensivulaiset ostaa vuokratontit omikseen ja tonttien ostoa päästiin juhlimaan marraskuussa 1951. Vuonna 1953 tarkistettiin alueen asemakaava ja pian alkoi Järvensivun tilan pelloille kaavoitetuille vuokratonteille nousta 50-luvulle tyypillisiä puolitoistakerroksisia omakotitaloja suurimmaksi osaksi omatoimisesti ja talkoovoimin. Väkilukua Järvensivulla lisäsi sekin, että melkein poikkeuksetta taloihin rakennettiin asuntoja myös vuokralaisia varten. Vuokrat kun olivat hyvänä lisänä rakennusvelkaa maksettaessa. Alkuaikoina näiden uusienkin talojen tontit olivat hyvinkin tarkkaan hyötykäytössä. Paitsi omenpuita ja marjapensaita viljeltiin puutarhassa mm. koko talven perunat ja juurekset.
1960-luvulla alkoi sitten uudisrakentaminen Järvensivun rinteessäkin. Kaupunki oli alueen ostettuaan lisännyt tonttien rakennusoikeutta niin, että rakennusliikkeet kiinnostuivat ostamaan tontteja. Vanhoja taloja kyllä jonkin verran laajennettiin ja peruskorjattiin, mutta alueen asukkailla ei juurikaan ollut varaa rakentaa tontilleen uutta taloa. Jotkut myivät tonttinsa sillä sopimuksella, että saisivat itselleen osakkeen tontille rakennettavasta uudesta talosta. Rinteen ilme muuttui aika tavalla, kun yhden omakotitalon tontille nousi viidenkin perheen rivitalo tai kaksikerroksinen pienkerrostalo. Onneksi alueen vihreä yleisilme on säilynyt, mikä kesäaikaan jonkin verran pehmentää tiheästi rakennetun rinteen yleiskuvaa.
Historiatiedot koonnut Eeva Heino (o.s. Mattila)
Tampereen kaupungin sivuilta lisää: https://www.tampere.fi/liitteet/a/5xY8ETVUa/40_60_lahioidenarvottaminen2.pdf
Järvensivu
Järvensivun kaupunginosan rautatien ja Iidesjärven väliin rajautuva vanha peltoalue rakennettiin kansakoulua ja yksittäisiä kiinteistöjä lukuun ottamatta vuosien 1954 ja 1964 välillä. Rakennuskanta käsittää kerrostaloalueen ja pientaloalueen, jotka ryhmittyvät alueen keskiosaan jäävän puistoalueen ympärille. Selvitysalue kattaa vain länsiosaan keskittyvän kerrostaloalueen ja siihen liittyvän 1970-luvun pienteollisuusalueen. Radan pohjoispuolelle sijoittuva ja aina 1890-luvulta nykypäiviin rakennettu pientaloalue ei kuulu selvityksen piiriin.
Alueen historia ja rakentuminen
Pyhäjärveen lyhyen Viinikanojan kautta vetensä laskevan Iidesjärven pohjoisranta ja osa etelärantaa kuuluivat keskiajalla Järvensivun kylän maihin.
Kylän muodostanut yksinäistalon rintapellot keskittyivät rantamaisemaan, varsinaisen kylätontin sijaitessa ainakin 1700-luvulla pohjoisrannalla rantapeltojen keskellä. Iidesjärven etelärannalla oli isojaosta alkaen kylään kuulunut Nekalan talo, joka myöhemmin kuului osana Hatanpään kartanon laajoihin viljelymaihin. Kylävainion pohjoispuolella rantapellot rajoittuivat jyrkästi nousevaan Kalevankankaan harjuun. Tampereelta Haapamäen kautta Pohjanmaalle vievä ratalinja rakennettiin pellon ja metsän rajapintaan 1880-luvulla.
Järvensivun esikaupungin alku sijoittuu 1890-luvulle, jolloin Kyttälän saneerauksessa muuttamaan määrätyt asukkaat siirtyivät kaupungin rajojen ulkopuolelle. Tällöin taajaväkisiä yhdyskuntia muodostui mm. Messukylään kuuluvalle Järvensivulle, mistä Järvensivun rusthollin omistaja vuokrasi tontteja Kalevankankaan kitukasvuisesta rinteestä rautatien pohjoispuolelta. Paikan sai valita aluksi mielensä mukaan ja nopeasti rinteen suuntaisesti levinneeseen yhdyskuntaan rakentui noin 1000 neliön (5 kapanalaa) tontteja noin sata.
Järvensivun koulu valmistui peltovainion itäpäähän vuonna 1909 ja sen lisärakennus 1911. 1890-luvun asutus ja ajan asutukseen liittyvät pienverstaat keskittyivät pääosin radan pohjoispuolelle, yleensä rinteeseen muodostuneiden tielinjojen varrelle. Radan eteläpuolelle, viljelymaiseman länsireunalle sijoittui tiilitehdas ja 1900-luvun alkupuolella itäreunalle Järvensivun kansakoulu. Asutusta edusti lähinnä nykyisen Turjankadun pohjoispuolelle syntynyt pieni ryhmä palstatiloja. Länsipäähän ns. Etu-Järvensivulle kehittyi tiilitehtaan jälkeen 1920- ja 1940-luvulla rakentunut laaja teollisuuskeskus, jonka keskeisiä toimijoita oli osuusliike Voiman elintarviketuotannon rakennukset. Järvensivun omakotitontteihin perustunut asemakaava laadittiin 1936. Tällöin myös avoimina säilyneet rantapellot olisi lohkottu omakotitonteiksi. Kaupunkiin alue liitettiin 1922 ja kaupungin omistukseen Järvensivun tila siirtyi 1949.